keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Pohdintoja yrittäjyyden alakohtaisesta olemuksesta


Tämän blogin tarkoitus on nostaa parin esimerkin avulla esiin yrittäjyyden olemuksen moniulotteisuutta. Yrittäjyyden edistämisessä ja yrittäjyyskasvatuksessakin tulee etsiä pikemminkin ala- ja aluekohtaisia ratkaisuja kuin kaiken kattavia malleja. Toki niitäkin tarvitaan, mutta soveltamisessa pitää kuitenkin olla pedagogisesti laaja-alainen ja innovatiivinen.

Kuten olen parissakin Nopsa-tilaisuudessa ja aiemmassa blogissanikin kirjoittanut, yrittäjyys on tapa harjoittaa ammattia ja tienata ainakin osa elannosta. Se on siis yksi tapa työllistyä. Joillakin aloilla se on hyvinkin tavanomainen tapa toimia. Näin on perinteisesti ollut esimerkiksi hius- ja kauneudenhoitoalalla. Osittain se johtunee siitä, että kyseessä on niin sanotusti työvoimavaltainen ala. Ehdottomasti tärkein tuotantopanos on palveluntuottajan osaaminen ja työn tekeminen. Toiminta on suhteellisen vaivatonta käynnistää, koska alkuun pääsemisessä ei vaadita mittavia investointeja. Väheksymättä toimitiloihin, kalustoon ja laitteisiin toiminnan alussa sitoutuvia hankinta- tai vuokramenoja, jotka nekin toki vaativat myös taloudellista panostusta.

Matalahkon yrittäjyyskynnyksen ammatteja on nimettävissä muiltakin palvelualoilta. Esimerkiksi media-alalla ja digitaalisten palveluiden parissa mikroyrittäjyyttä on esiintynyt viime vuosina hyvinkin runsaasti. Samoin niitä on syntymässä nopeassa tahdissa sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotantoon. Kun tuote rakentuu pitkälle asiantuntijuuden, osaamisen tai työn tekemisen varaan eikä toiminnassa vaadita mittavaa alkupääomaa, tämä on mahdollista. Yritys voi toimia tarvittaessa kotiosoitteessa ja hyödyntää olemassa olevaa kalustoa ja laitteistoa.

Toimitilojen suhteen pääsee kätevästi liikkeelle myös nykyisin suosituiksi tulleissa tiloja ja muita yrityspalveluita joustavasti tarjoavissa yhteisöissä. Oppilaitostenkin uusimmat toimitilaratkaisut tukevat tällaista toimijoiden verkostoitumista edistävää ”pöhinäkulttuuria”, mikä varmasti ajan myötä tukee erilaisten osaamisten välistä vuoropuhelua samoin kuin niiden kombinaatioina syntyvien ketterien innovaatioiden kehittymistä.

Pääomavaltaisilla aloillakin osaaminen on tärkeää, mutta niille on tyypillistä, että pitkälle edenneen automaation vaatimien mittavienkin investointien johdosta kriittiseksi tuotannontekijäksi tulee käytettävissä olevan pääoman määrä. Tällöin ratkaisevaan rooliin nousee pääomarahoituksen hankinta ja siihen liittyvä osaaminen. Sekin toki perustuu vahvalle substanssiosaamiselle. Pääoman hankkimisessa olennaista on osata esittää ideansa kannattavuus mahdollisille rahoittajille.

Esimerkiksi metallialan yritys tarvitsee toimintansa käynnistämiseen ja pyörittämiseen asianmukaisia tiloja, koneita ja laitteita. Tilanne on sama aina, kun toiminnan käynnistämisessä tarvitaan enemmän pääomaa kuin mitä tavanomaisesti ihmisellä tai ihmisryhmällä on käytettävissään. Rahoitukseen on tarjolla muitakin vaihtoehtoja kuin oma ja vieras pääoma sekä niiden mahdollistamat investoinnit. Yrittäjän tai pikemminkin yrityksen tehtäväksi tulee korkokehityksen ja riskien arviointi suhteessa esimerkiksi leasing-rahoitukseen tai muihin vuokravaihtoehtoihin.

Yrittäjyydessä olennaista on tuottaa asiakkaalle sellaista lisäarvoa, josta tämä on valmis maksamaan. Pitkällä tähtäimellä tulojen pitää kattaa toiminnasta aiheutuvat menot. Tulojen aikaan saaminen edellyttää yleensä aktiivista panostusta markkinointiin. Liiketaloudellisessa mielessä yrittäjyys onkin muun muassa substanssiosaamisen, taloudellisen hallinnan, markkinoinnin ja toimintaa säätelevän normiston yhteispeliä. Yrittäjyyskasvatuksen tulee ohjata tämän pelin osaamiseen, mutta kuten edellä halusin osoittaa, pelin säännöt vaihtelevat ala- ja aluekohtaisesti. Ammatillisen opettajan tulisi monien muiden tärkeiden asioiden ohella osata ohjata opiskelijoitaan toimimaan tällä pelikentällä yrittäjänä ja/tai yrittämäisesti.

Heikki Hannula
Lehtori
HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu